En ole vähään aikaan kirjoittanut. Tiedän, ettei kiakki ole kunnossa, siis minussa, minun päässäni, mutta en tiedä mitä tekisin! Oikeastaan en halua myöntää edes itselleni, että jotain pitäisi tehdä. Nyt poikaystäväni tietää että olen oksentanut muutamia kertoja ja toivon, ettei hän kerro vanhemmilleni tai omille vanhemmilleen tai kenellekkään. Aloin melkein itkemään kun hän sanoi, ettei olisi uskonut minun alentuvat tuohon. Joo mä olen täydellisesti epäonnistunut kaikessa, minä tiedän sen! En osaa enää lopettaa tätä laihdutusta, enkä edes tiedä haluanko lopettaa. Se onnen tunne on ihana kun huomaa laihtuneensa ja kun katsoo peiliin ja ei tee mieli itkeä. Voin vain kuvitella miten nöyryyttävältä poikaystävästäni tuntuisi jos hänen opiskelukaverinsa tai veljensä tai kuka tahansa saisi tietää millainen minä olen. En tahdo kuulla hänen vaikerrusta siitä, miten idiootti olen vaan tahtoisin tukea ja auttavaa kättä, olkapäätä johon voi nojata, kun tuntuu, ettei jaksa enää. Mutta luulen, että hän alkaa halveksimaan ja pitämään minua täysinj ääliönä yms. En halua olla heikko, mutta minä olen. Häpeän oksentelujani, siksi poikaystäväni on ainoa joka niistä tietää. Luotan ja rakastan häntä en minä muuten olisi kertonut.

En osaa päättää mitä haluan. Mennäkkö hoitoon vai ei? Siinäpä kysymys. Pelkään, että jos menen sinne nyt, he käännyttävät minut pois ja sanovat, etteivät tee mitään, koska en ole alipainoinen. No sitten ainakin pääsisin rauhassa laihtumaan, kukaan ei voisi tulla valittamaan. Poikaystäväni luuli kai, että kaikki on hyvin, koska en ole alipainoinen, Kyllähän hän tiesi, etten pidä vartalostani, mutta hän ei kai ajatellut ettei se paino määrää onko terve vai ei. Eikä tämä on kyllä todella sekavaa selostusta, mutta ei voi mitään, aivot ei tunnu tänään toimivan. Ystävänikin ihmetteli kun kuuli, ettei minulla mene kovinkaan hyvin. Kerroin että osaan peittää sen hyvin. Eräs tuttavani jos niin voisi sanoa sanoi tänään, että minulla on suurempia ongelmia kun sulla ja kysyin mitä ongelmia sulla on ja hän vastasi, että hän ei tiedä miten saa viinaa viikonlopuksi kun hänellä ei ole rahaa. kaikki kuvittelevat, että minun ongelmani ovat jotain turhanpäiväistä hömppää, he eivät tiedä, kukaan heistä ei tiedä mitään minun elämästäni joten turha heidän on tulla minulle mitään vähättelemään. Masentaa. Taidan mennä kattomaan telkkaa, mutta sitten alkaa tekemään jotain hyvää ja sitten tulee perhe sohvalle mässyttämään karkkia ja minä yritän pitää näppini niistä erossa. Helvetti mun elämää. Mä haluan vain pois täältä. Kauas pois.