Olen sortunut syömään kaksi kertaa pikaruokaa. Ensin lauantaina mäkkärissä ja nyt tiistaina hesessä! Voi ei! Miten olen pystynyt!? Ällöttää ja erityisesti masentaa, tunnen taas epäonnistuneeni täydellisesti, ja sulkaata söin, kun masentaa niin paljon. Tahdon vaan olla laiha. Onko se liikaa pyydetty? Enkö voisi olla laiha ja siro. Miksi tämä on niin vaikeaa? Miksi kaikki on niin vaikeaa? Rahaa ei ole ja pitäisi vielä pystyä elämään. Huoh. Kaikki olisi niin hyvin jos pääsisin täältä jo pois. En tiedä mitä kirjoittaisin, enkä jaksa etsiä mitään kuvaakaan, tekee vain mieli itkeä, mutta kyyneliä ei enää tule. Sisällä on vaan niin tyhjää. Väsyttää. Taidan mennä nukkumaan, huomenna on kuitenkin noustava, ei se auta jäädä vaan makaamaan vaikka kuinka tahtoisi. Voimat on niin loppu. Haluaisin näyttää kaikille, että pystyn laihduttamaan, mutta nyt olo on niin voimaton, etten tiedä mitä tehdä! Jos olen syömättä, mahaan sattuu ja alkaa heikottamaan ja pelkään pyörtyväni. En halua pyörtyä, mutta en halua myöskään syödä. Tahdon keksiä jonkun keinon jota teen aina kun tekee mieli syödä. Haluan korvata syömisen jollain. Mutta en tiedä millä... Ehkä näen unessa jonkun keinon. Eilen näin muuten unta, että isäni kuolee, toivottavasti uni ei toteudu, koska rakastan isääni, perhettäni ja poikaystävääni enemmän kun mitään muuta.